Lehti kodista, asumisesta ja hyvästä energiasta

3 × ulkopinnat ehoiksi - poimi helpot huoltovinkit

1. Ulkoseinät: huolla entistä useammin

Jos sinusta tuntuu siltä, että rakennustarvikkeet ja pinnoitteet kestivät ennen paremmin kuin nykyään, olet oikeilla jäljillä. Maalien homesuojausta on vähennetty ja kestopuu on hieman vähemmän kestävää. Entistä aikaa ei kuitenkaan kannata haikailla, sillä uudistukset on tehty myrkkyjä ja ympäristökuormitusta vähentämällä.

Samaan aikaan tilannetta mutkistaa ilmaston lämpeneminen. Se vaikuttaa erityisesti rakennusten ulkoseinien sääkuormaan. Tutkimusprofessori Miimu Airaksinen VTT:ltä selittää:

-Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutos lämmittää säätä, jolloin Suomessa osa lumisateista muuttuu vesisateiksi. Viistosateiden merkitys siis kasvaa.

-Myös lämpötilanvaihtelut lisääntyvät ja sitä mukaa sulamisen ja jäätymisen syklit. Rakennuksen ulkovaippaa pitää siksi huoltaa nykyistä useammin.

Ulkoverhouksen pinnoitteen kuluminen riippuu varsin paljon rakennuksen sijainnista. Tuulisella paikalla lika ja pöly tarttuvat maalipintaan. Suojaisella paikalla pintaan saattaa puolestaan muodostua hometta.

Jos ulkoverhous tarvitsee pesua, käytetään useimmiten hyvin mietoa pesuainetta, joka ei vahingoita maalipintaa.

Usein pintalian seassa on mustia homepilkkuja. Sateiset syksyt ja leudot talvet ovat otollisia homeitiöiden kehittymiselle. Itiökasvusto pitää tuhota erityisellä homeenpoistoaineella. Vaikuttavat aineet ovat yleensä natriumhydroksidi (lipeä) ja natriumhypokloriitti (lipeä + kloori), jotka syövyttävät maalipintaa. Rakennuksen ulkoverhous pitää maalata uudelleen käsittelyn jälkeen.

Markkinoilla on myös joitakin miedompia julkisivujen pesuaineita, jotka sisältävät homeitiöitä tuhoavaa ainetta. Niitä voi käyttää tavallisten pesuaineiden tapaan.

Älä kuitenkaan tyydy peittämään homepilkkuja uudella maalikerroksella. Home läpäisee sen pian.

Jos pinta on maalattu laadukkaalla peittävällä vesi- tai liuotinohenteisella maalilla, suositeltu huoltomaalausväli on yleensä yli kymmenen vuotta.

Punamultamaalilla maalattu pinta ei kestä pesua samaan tapaan kuin kalvon muodostavat maalit. Punamultamaalattu seinä puhdistetaan kevyesti pelkällä vedellä tai harjaamalla.

Maalaa näin

  1. Poista helposti irtoava osa vanhaa maalia kaapimella ja teräsharjalla.
  2. Pese likaantuneet tai homeiset pinnat homepesulla. Ei painepesuria!
  3. Pohjusta paljaalle puulle kaavitut pinnat pohjustepuunsuojalla.
  4. Pohjamaalaa pohjustetut pinnat.
  5. Pintamaalaa kaikki pinnat talomaalilla. Aiemmin öljymaalatun pinnan voi maalata lateksilla, mutta lateksin päälle ei voi maalata öljymaalilla.

Nanoa pintoihin

Perinteisten ulkoseinäpinnoitteiden rinnalle on tulossa erilaisia nanopinnoitteita. Nanorakenne muodostaa erittäin tiheän kalvon käsitellylle pinnalle. Kalvo kestää kulutusta paremmin kuin maali, siihen ei tartu lika eikä kosteus, ja UV-suojauksen ansiosta pinnoite ei haalistu auringonpaisteessa.

Toinen uutta teknologiaa hyödyntävä alue on rakennusten kunnon automaattinen tarkkailu. Uudet sensoritekniikat antavat tarkkaa tietoa rakenteiden toimivuudesta, ja vikatilanteisiin voidaan puuttua ennen vakavien vaurioiden syntyä.

Tunnistatko maalit?

Vesiohenteinen ”lateksi”
-Ei pölyä hiottaessa vaan tarttuu hiomapaperiin.
Liuotinohenteinen öljymaali
Pölyää hiottaessa eikä tartu paperiin.
Punamultamaali
Maali on jauhomaista. Väripigmenttiä irtoaa hangatessa.

Suti vai ruisku?

Ulkoseinien maalaamiseen käytetään lähes poikkeuksetta pensseliä. Rimoittamattomalle seinäpinnalle käy myös tela, mutta iso pensseli on parempi. Sen avulla maali saadaan painettua puun syiden väliin tai rappauksen pikku onkaloihin.

Jos laiskottaa ja tahdot käyttää maaliruiskua, käy vastaruiskutettu pinta läpi pensselin kanssa, jotta maali tarttuu paremmin. Saat maalipinnalle monta lisävuotta.

Vaaran paikka

Moneen rakennukseen tuodaan sähköt edelleen avoilmajohdoilla. Tällöin talon seinässä on ainakin yksi kohta, josta sähköjohto menee sisään taloon. Tämä on maalarille vaaran paikka.

Vähimmäisetäisyys työskentelyalueelta riippukaapeliin on 0,5 metriä. Maalaustyössä jännite täytyy kytkeä luotettavasti pois ainakin silloin, kun työskennellään ilmajohdon puoleisella seinällä tai katolla sen läheisyydessä. Mikäli talosi seinään päättyy vanha avoilmajohto, kysy tarkempia ohjeita sähköyhtiöstäsi.

2. Katto: säännöllinen huolto palkitaan

Aluksi hyviä uutisia: kattopinnoitteet kestävät nykyisin paljon pidempään kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Muistatteko kattoja syövät happosateet? Sellaisia ei enää ole. Jotain on opittu. VTT:n Miimu Airaksinen kehuu suomalaista teollisuutta.

-Esimerkiksi suomalaisten voimalaitosten savukaasujen puhdistus on parantunut merkittävästi. Tekniikkamme on tässä maailman parasta.

Ei kattoja voi silti huoltamatta jättää. Säännöllisesti huollettuna katto kuin katto kestää vuosikymmeniä pidempään. Kestävin ja pestävin on konesaumattu peltikate, seuraavaksi tulevat profiilipeltikate ja tiilikate. Nykyiset kumibitumikermikatteetkin ovat varsin kestäviä, mutta perinteisen bitumihuovan ”parasta ennen” -päiväys alkaa jo olla vanhentunut.

Painepesuri ei ole kattohuoltajan työkalu. Paineen voimasta pinnoite (tiili, huopa, maalattu pelti) voi huokoistua lisää. Tällöin pinnoite kerää likaa ja vettä. Kattoon juurtunut kasvusto kannattaa tuhota ekologisella ja myrkyttömällä liuoksella, joka myös suojaa katon pintaa.

Jos et malta olla käyttämättä painepesuria, säädä laitteen teho mahdollisimman pieneksi.

Kun huollat tiilikattoa, vaihda vähänkin lohjenneet tiilet. Tarkista myös aluskatteen kunto sekä läpiviennit (piippu, antenni, viemärin tuuletus, kattoikkunat) ja kattovarusteiden kiinnityskohdat (lapetikkaat, kattosillat, lumiesteet). Konesaumattu peltikatto on tältäkin osin huolettomin: kun kattovarusteet kiinnitetään saumoihin, ei tarvitse tehdä reikiä kattoon.

Puhdista sadevesikourut ja syöksytorvet vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Ilman turvavarustusta katolle ei ole asiaa. Harjakatto on katemateriaalista riippumatta märkänä todella liukas.

Tasakattotalon vesikate on yleensä bitumihuopaa, ja kaato kattokaivoon on hyvin loiva. Siksi kattokaivojen toiminnan tarkistaminen on tärkein huoltotoimenpide. Lammikoita ei saa päästä syntymään, sillä erityisesti jäätyessään vesi voi vaurioittaa kattoa.

Katolle sataneen lumen jatkuva sulaminen voidaan ehkäistä yläpohjan riittävällä lämmöneristeellä sekä tuuletusvälillä vesikaton ja lämmöneristeen välissä.

Kourut tiiviiksi

Sadevesikourun saumat vuotavat vanhemmiten varsin yleisesti. Jos kourun runko on muuten kunnossa, vuodot voi korjata. Eräs hyväksi havaittu konsti on vuorauttaa kouru Ikikourulla. Se on polyesterihuopaan laminoitua synteettistä kumia – saumaton, ruostumaton ja nopea asentaa.

Ehosta maalilla

Haalistunut tiilikatto voidaan maalata samaan tapaan kuin peltikattokin. Harjaa ensin pois roskat, sammaleet ja levä. Pese sitten katto tiilikaton pesuaineella, joka tuhoaa loput orgaaniset aineet. Tee tämän jälkeen pohjamaalaus ohennetulla tiilikattomaalilla, ja lopuksi sivele 1-2 kerrosta pintamaalia. Ammattilaiset käyttävät ruiskuakin, sillä maali tarttuu puhdistettuun tiileen erittäin hyvin.

Milloin katto uusiksi?

Vesivuoto on ilmeisin varoitusmerkki. Kriittisimpiä vuotopaikkoja ovat läpivientien juuret. Myös tuuletusongelmat saattavat aiheuttaa isoja vaurioita. Jos kosteutta pääsee tiivistymään vesikaton alapintaan, talon rakenteet vaurioituvat hitaasti mutta varmasti. Myös ulkonäkö paljastaa paljon: jos katossa näkyy selkeitä painaumia, se on usein merkki vaurioista kantavissa rakenteissa.

3. Terassi: hellästi puhtaaksi pesurilla

Terassit joutuvat Suomessa kovalle koetukselle. Niiden on kestettävä sadetta, paahdetta, pakkasta ja jäätä vuodesta toiseen. Kestävyyden, käyttömukavuuden ja ympäristöystävällisyyden yhdistäminen ei ole helppoa. Yleisin rakennusmateriaali on painekyllästetty puu, ”kestopuu”. Ennen vanhaan lahoamista ehkäisevä aine kestopuulaudoissa oli arseeni, joka teki puusta lähes tuhoutumattoman. Nykyisin suoja-aineet ovat kuparisuoloja. Niihin liittyy rajoitteita: kuparisuolat syövyttävät kuumasinkittyjä nauloja, joilla terassit on perinteisesti pantu kasaan. Niiden sijaan tulee käyttää ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä, ruuveja ja nauloja. Ensimmäinen huoltotoimenpide onkin selvittää
terassiin käytetyn kestopuun kyllästeaine ja kiinnikkeiden materiaali. Voi olla aiheellista vahvistaa terassin liitoksia rosterinauloilla tai -ruuveilla. Tällöin on muistettava, että sinkityt ja ruostumattomat tuotteet eivät saa joutua kosketuksiin toistensa kanssa.

Kestopuu on painekäsittelyn jäljiltä vihreää tai ruskeaa. Nykyisin terassien suosikkiväri on harmaa. Niinpä terassi usein käsitellään värillisellä puuöljyllä. Koska öljy ei imeydy tasaisesti kosteaan puuhun, kestopuu voidaan öljytä yleensä vasta asennusta seuraavana kesänä.

Kun terassin kerran käsittelee värillisellä puuöljyllä, käsittely on toistettava joka vuosi, jos tahtoo terassin näyttävän viimeisen päälle siistiltä.

Lämpökäsitellystä puusta tai siperianlehtikuusesta tehdylle terassille suojaöljykäsittely on lähes välttämätön. Lämpökäsittely poistaa puusta lähes kaiken kosteuden, joten nämä terassilaudat voidaan käsitellä heti asennuksen yhteydessä. Myös siperianlehtikuusi voidaan suojakäsitellä saman tien. Kummassakin tapauksessa lautojen päädyt on öljyttävä erityisen huolellisesti.

Alati suositumpi katemateriaali terasseille on komposiittilauta. Sen puhdistukseen riittää saippua, kuuma vesi ja harja. Komposiitti kestää myös painepesua, toisin kuin kokopuiset katelaudat. Tosin komposiitillekin suositellaan mahdollisimman pientä tehoa painepesuriin.

Aivan eri asia on painepesuriin liitettävä tai erillisenä laitteena hankittava terassipesuri. Se on riittävän hellävarainen kaikkien terassilautojen pesemiseen.

Onko pakko öljytä?

Harmaa on nykyisin terassien suosikkisävyjä. Jos kestopuun jättää sellaisenaan säiden armoille, kyllästetty puu harmaantuu UV-säteilyn vaikutuksesta muutamassa vuodessa. Tämä saattaa olla juuri se sävy jota terassilautoihin haetaan! Tällöin puupinnan voi ensin antaa rauhassa harmaantua auringossa 1-3 vuotta. Tämän jälkeen puu voidaan käsitellä värittömällä puuöljyllä tai puunsuojalla.

Varo, liukas talvella!

Talvella terassi kuin terassi on todella liukas. Sileä pinta tuntuu kivalta paljaalla jalalla, mutta kun pinnan päälle roiskaistaan
lunta tai jäätä, siinä ei pysy pystyssä ilman nastakenkiä. Valmistajat luonnollisesti vaikenevat tästä ominaisuudesta. Sanottakoon, että vaikka kaikki puuterassit ovat liukkaita talvella, kaikkein liukkain on komposiittilaudoilla päällystetty terassi.

Terassi uusiksi

Huonoksi menneet terassilaudat pitää hävittää oikein. Ongelmattomia raakaaineita ovat lämpökäsitelty puu ja siperianlehtikuusi. Niillä voi vaikka lämmittää saunan ilman omantunnontuskia. Komposiitti hävitetään rakennus- tai kotitalousjätteen mukana. Eniten huolta aiheuttaa painekyllästetty kestopuu. Se on ongelmajätettä, joka pitää viedä erityiseen keräyspisteeseen kierrätyskeskuksessa.