Lehti kodista, asumisesta ja hyvästä energiasta

Paikallinen hahmo: Heli Laaksonen

Olet tunnettu energisestä olemuksestasi. Mikä on energisyytesi salaisuus?
– Energiani on aaltoilevaa: reippain askelin runolavalle ja kirjakuormurin rattiin, sitten kotiin olemaan vastapainoksi hidas, lörö ja harvoin imuroiva. Energian suuntaaminen on oleellista: kun kaikkeen ei ole voimia, täytyy valita, mikä on tärkeintä. Minulle se on kirjottaminen, kirjojen lukeminen, maalaaminen ja talkoopuuhailu. Telkkarittomuus ja älypuhelimettomuus tuovat lisätunteja vuorokauteen.

Olet paikallinen kasvo - millaista on asua Lapissa?
– Rauman Lappi on itsellinen ja omanarvontuntoinen. An lappilaise ol lappilaine, hän anta sun ol semne ko olet - näin olen kokenut. Olen löytänyt näistä pienistäkin piireistä kanssaviihtyjiä: kirjaihmisiä, niittyjä rakastavia, vanhojen talojen arvostajia, kielen ihmettelijöitä. 1870-luvulla rakennettu talo, jonka vuoksi näille seutuville muutin vuonna 2011, on aina vain yhtä rakas. Erityisesti kun palaan reissutöistä, ja kuulen kurkien huudot pellon takaa, tulen rätinän puuhellassa, huokaan: kui mää näin kivas huushollis saanki assu!

Mitä paikallisuus sinulle merkitsee?
– Olen paikkaihmisiä: paikat pysyvät reilusti paikoillaan, aika häilyy ja huijaa. Koko maailmaa on vaikea pelastaa ja sen hullutuksia muuttaa - mutta paikallisesti voi ilahduttaa ihmisiä ja parantaa viihtyvyyttä: viedä auringonkukkia naapurin Ellille, laittaa talteen naapuria kiinnostava lehtiartikkeli, kehua Helgen uutta maitolaituria.

Sinulta on ilmestynyt uusi teos Ykköne - kertoisitko siitä lyhyesti?
– Numerorunokirja Ykkösessä on teemana lukusanat, mutta niiden avulla puhun kaiken maailman asioita ystävyydestä, yhä-ylös-yrittämisestä, toiseksi jäämisestä. Ja puujalkavitseist! Siinä on tulenpalavanpunaiset kannet ja Anne Vaskon freesi kuvitus. Ajattelin Ykkösen sekä mummuil et mukulil, pappoil tiätyst kans. Lisäks runot sopi rakastuneil.

Onko seuraava projekti jo tiedossa? Haluaisitko avata sitä?
– Syksyn kirjamessut Turussa ja Helsingissä juoksuttavat lokakuussa. Tuusulan taidemuseo on tilannut taidenäyttelyn Erkkolaan ensi talveksi, ja maalaan uusia teoksia aina kun päivänvaloa ja aikaa liikenee. Uusia kirjaideoitakin on - riasaks saak… Niist o ain niin kova homma. Välillä istun ja odottelen, että tarmonpuuska menisi ohitse.

Oliko kesäsi kiireinen?
– Ihan kauhia, niinko ain ko kirja ilmesty! Ykkösen julkistamistilaisuus oli kaiken vaivan arvoinen: Löylypäivien lavalle nousi 10 lappilaista 10-vuotiasta. Kerroin runon taustoja ja he esittivät niitä. Ikimuistonen päiv! Olen heist nii ilone!

Mitä syksy sinulle merkitsee?
– Olen syyskuun lapsi ja aina rakastanut koulujen alkamista, ilmojen viilentymistä (erityisest tänä suven!), sieniretkiä, villasukkalupaa ja hanhiauroja. Harmi, et syksy ei ol ussemi!

Mikä on energia-alan hauskin murresana?
– Tarmoerkale on kirjakielinen sana, jota on tiettävästi ehdotettu energiakvantin sijaan. Eik ol ihana! Lapin murteessa laitetaan ”valu pessä”, kun aletaan lämmittää puilla. Se voi jo muusuomalaisen mielestä kuulostaa eksoottiselta!

Terveiset Omaa Voimaa lehden lukijoille:
Samal taval ko tavotteks voi otta 30 punnerrust taik 10:n kilo laihruttamise, voi tavotella sitäki, et olis mahrollisimman pal hyväl pääl. Siit o hyätty ja ilo muillekki!

Helin elämän energiavinkit syksyyn:

  • Verä filtti niska, lait lukuvalo pääl ja ava hyvä kirja. Se friska ajatuksi ja anta satakertasest elinvoima enemmä ko vilisevä somekone.
  • Vaateta kunnol! Villa o ihana. Sisälämpötilan ei tartte olla vakio. O iha luannollist et syksyl o vilposemppa, sitä ihanammalt suven lämpö tuntu.
  • Men mettä ain ko voit. Vaik vartiks. Tulet lämpimämpän takas, ajatuksiltas ainaki.