Lehti kodista, asumisesta ja hyvästä energiasta

Pyhärannassa paloi - kestääkö sähköverkko metsäpalon?

Pyhärannan metsäpalo
Pyhärannassa paloi metsää, mutta sähköverkkoon metsäpalolla ei yleensä ole suurta vaikutusta.

Maastopaloja syttyy joka kesä sähkölinjojen läheisyydessä. Sähkölinjat kestävät kuitenkin hyvin tulta ja kuumuutta. Suurimmat vahingot syntyvät, kun palavia puita kaatuu johdoille.

Varsinais-Suomen Pyhärannassa metsäpalo tuhosi kesällä noin sata hehtaaria metsää. Pahimmillaan tuli uhkasi myös alueen asustusta. Metsään puupylväistä rakennettu VSV Yhtiöiden 20 kilovoltin sähkölinja sen sijaan sai olla tulelta ja kuumuudelta rauhassa, vaikka välissä metsä roihusi liekeissä noin sadan metrin päässä sähkölinjasta.

-Sähkönjakelua ei tarvinnut kertaakaan keskeyttää eivätkä puupylväät tai johtimet kärsineet vaurioita, kertoo VSV Yhtiöiden verkkopalvelupäällikkö Timo Kuusisto.

VSV Yhtiöiden käyttämät johtimet ovat päällystämätöntä mallia, jolloin paloalueelta hohkaava kuumuus ei vaurioita johtimia. Muovilla päällystetty ja suojattu johdin saattaisi pahimmassa tapauksessa sulaa kovassa kuumuudessa.

Periaatteessa sähkölinjan rakentamisessa käytetty puupylväs palaa siinä missä metsissä kasvavat puutkin. Puupylväiden syttyminen maastopalon tai metsäpalon seurauksena on kuitenkin harvinaista. Sähkölinjojen ympäristöön raivatuilla johtokaduilla kasvillisuus on matalaa, mikä pitää myös maastopalojen liekit kurissa.

-Puupylväät kestävät melko hyvin johtokaduilla syttyneet palot. Kuumuutta ei pääse kehittymään niin paljon, että puupylväs syttyisi tuleen, Kuusisto toteaa.

-Jos puupylväs syttyy palamaan, on silloin yleensä syynä pylvään eristeen vaurioituminen ja tästä aiheutunut maasulku.

Maasulun aikana sähkö pääsee virtaamaan pylvästä pitkin maahan, jolloin puinen pylväs voi myös syttyä palamaan. Maasulun voi aiheuttaa esimerkiksi johtimen päälle kaatunut puu, eristeen rikkoontuminen tai salamanisku.

Kaatuvat puut pahin ongelma

Palavien puiden kaatuminen ilmajohdoille on pahin metsäpalon aiheuttama vahinko.

-Periaatteessa metsäpalojen jakeluverkoille aiheuttamat vahingot ovat hyvin samantapaisia kuin myrskyjen aiheuttamat vahingot, kertoo Rauman Energian verkkojohtaja Marko Silokoski.

Silokoski kuitenkin muistuttaa, että johdoille kaatunut palava puu voi jatkaa palamistaan johtojen päällä. Tällöin esimerkiksi riippukierrejohdinta suojaava muovipinnoite voi vahingoittua. Kuumuus tai liekit itsessään eivät kuitenkaan yleensä vahingoita johtimia.

Puu on yleisin pylväsmateriaali alueellisten sähköyhtiöiden 20 kilovoltin jakeluverkoissa. Terästä, komposiittimateriaalia ja jopa betonia on kokeiltu, mutta ne eivät ole syrjäyttäneet puuta. Aikaisemmin puuta käytetään myös kantaverkon 110 kilovoltin pylväissä, mutta kantaverkkojen rakentamisessa teräs on jo korvannut lähes kaikki muut materiaalit.

Teräsrakenteet ovat tunteettomia tulelle ja kuumuudelle. Tästä huolimatta maastopalokin voi vahingoittaa teräspylväiden tyviosien galvanoituja pintoja.

-Galvanointi suojaa terästä ruostumiselta ja galvanoidun pinnan vaurioitumien voi vauhdittaa teräspylvään ruostumista. Jos sammutustöissä joudutaan käyttämään merivettä, edistää myös tämä korroosiota.

Silokosken mielestä sähköverkkojen rakenteet on syytä tarkistaa palojen jäljiltä, vaikka tuli ja liekit eivät olisi aiheuttaneet suoranaisia vahinkoja sähkölinjalle.

Monenlaisia paloja

Sähkönjakeluverkkojen läheisyydessä voi syttyä monenlaisia paloja ja monilla eri tavoilla. Silokoski kertoo, että kerran trombi nosti pellolta heinäkasan, joka ilmavirran mukana ajautui jännitteisille johdoille. Johdoilla heinät syttyivät tuleen ja maahan pudotessaan liekit sytyttivät maastopalon. Kuusisto taas kertoo joutsenen lentäneen päin johtoja, syttyneen tuleen ja aiheuttaneen maastopalon. Myös alueella työskentelevät metsäkoneet voivat aiheuttaa paloja.

Sammutustöiden aikana sähkönjakelu voidaan keskeyttää paloalueiden sähköverkoista. Tästä päättää tapauskohtaisesti kuitenkin pelastustyön johtaja.

-Teknisesti sähkönjakelu voisi monesti jatkua metsäpaloalueilla, mutta jännitteetön johto on sammutustöihin osallistuvien kannalta turvallisin ratkaisu, Silokoski huomauttaa.

Kantaverkko on puuvarma

Kantaverkkoyhtiö Fingridin omistama valtakunnallinen sähkön siirtoverkko on rakennettu täysin puuvarmaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että puut eivät missään olosuhteissa pääse kaatumaan siirtoverkon johtimille - eivät edes metsäpalon sattuessa.

-Maastopaloja syttyy joka kesä kantaverkon johtokaduilla tai siirtoverkkojen läheisyydessä, kertoo Fingridin Kari Lindholm.

Lindholmin mukaan korkeat lämpötilat ja palamisessa muodostuvat savukaasut aiheuttavat eniten haittaa siirtoverkoille. Pahimmillaan kaasut voivat muodostaa sähköä johtavan "putken", jota pitkin sähkö voi siirtyä johtimista maahan. Lisäksi sammutustöissä käytetty vesi edistää kaasuuntumisilmiötä.

-Muistutamme tästä aina sammutustöihin osallistuvia ja tarvittaessa kytkemme johtimet jännitteettömiksi.

Kantaverkon pylväsrakenteet ovat pääasiallisesti terästä. Käytössä on kuitenkin yhä vanhoja 110 kilovoltin johtoja, joita puupylväät kannattelevat. Muutamissa kohteissa pylväsrakenteet on valmistettu alumiinista. Alumiinisista pylväistä ollaan kuitenkin luopumassa.

-Myös siirtoverkkojen johtimet eli varsinaiset sähköjohdot on valmistettu alumiinista. Jo kuudensadan asteen kuumuus voi aiheuttaa vaurioita alumiinirakenteille. Siksi johdinten kunto tarkastetaan aina metsä- ja maastopalojen jäljiltä, Lindholm kertoo.

Metsään rakennettujen siirtoverkkojen johtokadut ovat selvästi leveämpiä kuin alueellisten sähköyhtiöiden jakeluverkkojen johtokadut. Metsän ja siirtoverkon väliin jätetään aina vähintään kymmenen metrin kaistale. Leveimmillään siirtoverkon johtokatu on 40 metriä leveä.

Kantaverkkoyhtiö pitää johtokatujen kasvillisuuden kurissa, jotta alueelle ei pääsisi kehittymään paloja ruokkivaa järeää kasvillisuutta. Lindholm kertoo, että siirtoverkkojen johtokaduilla kasvillisuutta raivataan viiden vuoden välein.

Siirtoverkkojen pylväät ovat myös korkeampia kuin jakeluverkkojen pylväät — joskus johtimet ovat jopa puiden latvojen yläpuolella.

Lindholm ei tiedä Suomesta yhtäkään tapausta, jolloin metsä- tai maastopalo olisi vahingoittanut merkittävästi siirtoverkkoa.

-Joskus puupylväs on saattanut hiiltyä pinnasta, mutta tälläkään ei ole ollut rakennetta heikentävää vaikutusta.

Jakeluverkko vai siirtoverkko?

Suomessa sähkö kulkee voimalaitoksilta kiinteistöjen pistorasioihin monenlaisia johtoja pitkin. Valtakunnallinen kantaverkko yhdistää eri puolille Suomea rakennetut voimalaitokset ja noin sadan alueellisen sähköyhtiön verkot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Suomalainen sähköverkko on kuin hämähäkin kudelma, josta sähköä saadaan maan jokaisen kolkkaan. Kantaverkon kautta suomalainen sähköverkko on yhteydessä myös ulkomaailmaan: pohjoismaihin, Keski-Eurooppaan ja Venäjälle.

Valtakunnallisen kantaverkkoyhtiö Fingridin johtoja kutsutaan siirtoverkoksi. Alueellisten sähköyhtiöiden johdot taas muodostavat jakeluverkoja. Siirtoverkon pituus on Suomessa noin 15 000 kilometriä. Jakeluverkkoja on yhteensä 390 000 kilometriä.

Siirtoverkot on rakennettu kokonaan ilmajohtoina. Alueellisten sähköyhtiöiden jakeluverkoista noin 60 prosenttia on ilmajohtoja ja loput maakaapelia. Suurin osa ilmajohdoista on maaseudulla.

Sähköverkkojen saneeraustyö lisää kuitenkin jatkuvasti maakaapeleiden määrää. Tähän ohjaavat myös sähkömarkkinalaki ja viranomaismääräykset. Tavoitteena on luonnonilmiöille tunteeton sähkönverkko.

Siirtoverkoissa jakelujännite on 110 kilovolttia, 220 kilovolttia tai 400 kilovolttia. Jakeluverkoissa jännite on yleensä 20 kilovolttia.