Lehti kodista, asumisesta ja hyvästä energiasta

Anna Perho: Maailman huonoin sää

Anna Perho on juuri ostanut uudet kumisaappaat ja tanskalaisen sadetakin.

Eräällä ystävälläni on maailmanluokan brändi-idea. Julkistan sen nyt tässä, häneltä lupaa kysymättä. Suomesta pitäisi kertoa maailmalle yksi asia, ja se on tämä: Suomessa on maailman huonoin sää.

Siinä kaikki! Ei enää laimeita puheita ihmeellisistä revontulista, joiden ilmestymistä ei voi varmasti luvata. Ei myöskään puheita
tuhansista järvistä tai metsistä, koska on niitä muuallakin maailmassa.

Ainoastaan selkeä lupaus kylmyydestä ja kurjuudesta.

Olen adaptoinut ajatuksen arkeeni ja lakannut odottamasta kauniita päiviä.

Sen sijaan satsaan tuoksukynttilöihin, huopiin, sadevarusteisiin ja aikuistakkiin – tylsän näköiseen, mutta kovimmassakin tuiskussa pärjäävään teknotakkiin. Sen uumenista on mukava huudella ”Antaa tulla vaan!”, kun vaeltaa kohti lämmintä ja kuivaa keidasta.

Näen huonon sään brändäämisessä stoalaisen ulottuvuuden: se mitä ei voi muuttaa, on hyväksyttävä.

Väkinäinen positiivisuus on raivostuttavaa, mutta niin on ainainen negatiivisuuskin. Mikään ei ime energiavirtoja niin tehokkaasti kuin ihminen, joka tarkastelee maailmaa kuin hänen hanuriinsa olisi juuttunut korillinen sitruunoita.

Kävin jonkin aikaa tällaisella hoitoammattilaisella. Paikassa, jossa piti saada rentoutua ja nauttia kehonhuollosta, jouduin kuuntelemaan loppumatonta luetteloa maailman virheistä.

Viimeinen pisara oli, kun sain polveilevan esityksen aiheesta ”miksi ilotulitukset pitäisi kieltää”.

Lähtiessäni kotiin tunsin itseni täysin läkähtyneeksi ja tein päätöksen olla enää palaamatta.

Pysyvien esteiden ohella elämässä on leegio asioita, joihin pystyy jonkun verran vaikuttamaan. Esimerkiksi lapset ovat tällainen asia. Niitä voi yrittää kasvattaa, mutta loppujen lopuksi ne tekevät samoja virheitä kuin on itse tehnyt, eikä siinä voi tehdä muuta kuin katsoa vierestä.

Ikääntymistä vastaan taisteleminen on toinen asia, jonka lopputulos tiedetään.

Sitten on asioita, joihin voi vaikuttaa itsevaltiaan tavoin. Suhde maailmaan on sellainen. Se kuuluisa asenne, jolla on ratkaiseva vaikutus asioihin, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Kuuluisan onnellisuustutkijan Sonia Luybomirskyn mukaan noin puolet ihmisen onnellisuudesta rakentuu perimän varaan. Toiset ovat syntymäsynkkiä, toiset valoisia pollyannoja. Kymmenen prosenttia onnen tunteista tulee ulkoisista seikoista: rahasta, materiasta, ulkonäöstä, mammonasta. Mutta vain kymmenen. Jäljelle jää siis vielä melkein toinen puolikas, ja se tulee omista ajatuksista. Siitä minkä vinkkelin valkkaa.

Ja kun tätä miettii, tajuaa, että maailman huonoin sää, maanantai, sadekesä ja tyhjä lottorivi ovat asennekysymyksiä. Hyödyttääkö itseä enemmän manata ne maan rakoon, vai sittenkin jatkaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Maailmassa on valoa, joka ei sammu. Mutta se pitää ensin itse sytyttää.